Hei, olen BlueIce, TuHatPa:n eli Tunturin Harmaiden Tonttupanttereiden toinen lyöjä. Minua pyydettiin kertomaan jotain itsestäni. Mietin yön kieriskellen, miten kaunistelisin tuota synkkää ja harmaata ja sangen itsetuhoista elämääni ENNEN kuin minua onnisti ja pääsin aloittamaan uuden lehden elämässäni. 

Olen toiminut lyöjänä aiemminkin, joskin en tahdo muistella sitä aikaa. Olin Hevikerän harakoiden lyöjä numero yksi, tai no, niin ainakin luulin. Ennen ratkaisevaa ottelua, jossa ratkaistiin vuoden 2004 huispauksen voittajajoukkue, olin aivan hermona. Naukkailin hieman tonttuviinillä terästyttyä glögiä ja kun sitten oli aika nousta luudalle, olin heikossa kunnossa. Niin heikossa, että huitaisin ryhmyn kohden etsijäämme, joka oli juuri kaapannut siepin. Sieppi pyrähti lentoon ja syöksyi suoraan toisen puolen etsijän avoinna olevaan kämmeneeseen. Voittomme lennähti sen siepin mukana kauas ja samoin urani: minut potkaistiin ulos joukkueesta ilman vastaväitteitä ja siitä alkoi kurja kierteeni, jota jatkui aina hohdokkaaseen vuoden 2006 marraskuuhun saakka. Kun puhutaan luudista, luotan Sinin Kiiltovarsi 06 :see.

Nyt tunnen olevani jälleen kuin uusi ihminen. Vahvuuksiani ovat hyvä, taktinen pelisilmä ja mielikuvituksen siivet. Ne ovat avuja, jotka korjaavat heikot visuaaliset kykyni ja ovat avainsanoja, kun puhutaan Jouluhuispauksen 2006 voitosta.

 

Todellisuudessa:

18.vuotias, tylsä ja tavallisuuteensa jymähtänyt tämän kevään abiturientti. Pieni runoilija, ficcari ja novellisti. Kiinnostunut runoudesta, Simssistä, sisustamisesta, lukemisesta ja kirjallisuudesta. Pelkää ja inhoaa yksinäisyyttä.